NAINEN!!!

Kuva: Kimmon Galleri

Heipä hei!!! Pitkän tauon jälkeen avaan taas ajatukseni teille. Hieman myöhässä mutta kuitenkin ajattelin kertoa tapauksesta Oikea Nainen joka on levinnyt blogeissa jo jonkin aikaa.

Minä 162 cm pitkä ja pyöreä tytöstä naiseksi kasvanut ihminen. En ole ikinä olut mikään hoikka tyttö enkä kauhean tyttömäinen tyttö. Poikatyttö??? Se minä varmaan olen suurimman osan elämästäni ollut. Jo teininä harrasti kaikkea ei niin tyttömäistä kuten nyrkkeilyä ja pesäpalloa. Olen myös koko ikäni kuulut painostani ja siitä kuinka "läski" olen. Nykyään osaan jättää kommentit omaan arvoonsa. Mutta ne tuhannet solvaukset ovat jättäneet jäljen itsetuntoni joka vaikuttaa vielä tänäkin päivänä ajatteluuni. Vaikka vaikutan itsevarmalta ja voimakkalta ihmiseltä on minulla ollut pitkä matka päästä tähän pisteeseen. Nykyään osaan iloita siitä mitä olen enkä surra vain sitä mitä en ole.

Ja ammatikseni valitsin ajoneuvon asentaja linjan koska se nyt vain tuntui sopivimalta siihen aikaan. Nykyään olen pintakäsittelijä teollisuus maalamossa. Liekö kauhean naisellista sekään???  Ammatin valintojen takia työkaverit ovat miehiä myös yli puolet kavereistani on miehiä. He ovat kuin veljiä minulle. Autan heitä heidän parisuhde ongelmissa ja hypin puoli alastomana heidän seurassaan niin kuin hekin tekevä. Olen siis erittäin kevyt kenkäinen nainen koska suvaitsen tämän. Asuin myös puoli vuotta miespuolisen työ kaverini kanssa samassa osoteessa väli aikaisesti ja sain siittäkin sain kuulla useasti vaikka meillä EI ollut suhdetta. Muiden ihmisten on jotenkin vaikea käsittää sitä asiaa jos on ajautunut sellaiselle reitille jonka varrella on enemmän vastakkaista sukupuolta edustavia henkilöitä heidän kanssa osaa paremmin tulla toimeen, niihin on tottunut. Kyllä... Se tuntuu hyvältä kuulla olevansa hyvä jätkä MUTTA...

Minä olen myös nainen tai ainakin minä olen etsimässä naiseuttani. Ja oikeastaan perustin blogini itseni etsimisen auttamiseksi niin kuin nimikin jo kertoo. Sanoisin etten ole vielä perillä mutta matkalla siihen. Noin vuosi sitten osallistuin pin up kilpailuun joka oli minulle itselleni saavutus. Minä, kenellä ei ollut kuin rippeet itse tunnosta jäljellä osalistuin "kauneus" kilpailuun ja vielä täysin yksin. Sen jälkeen ole edennyt paljon etsiessäni naisellisuuttani. Huomaan että ei minun ystävä piirini eikä ammatin valintani tee minusta yhtään sen enempää tai vähempää naismaista. Koen että tämä minun "miehinen" puoli ruokkii taas toista osaa johon kuuluu kellohelmat, kampaukset ja meikkaaminen. Välillä odotan sitä kun työ viikko on ohi ja saa laittautua viimeisen päällä. Matka naiseuteeni ei lopu vielä vähän aikaan. En tiedä koska olen löytänyt itseni täydellisesti mutta aion tällä matkalla ottaa irti kaiken niistä vastoin käymisistä mitä eteen sattuu.

Oikea nainen ei ole silikoonia täyteen pumpattu missi eikä 200 kiloinen virtahepoa muistuttava ihminen vaan oikea nainen on se joka huolimatta siitä mitä muut sanovat tai ajattelevat on mitä on. Harrastaa juuri niitä asioita joista pitää ja tekee juurikin sitä mikä tuntuu tärkeältä. Tässä ulkonäkö painotteisessa maailmaassa unohdetaan liian helposti se että asenne on se mikä ratkaisee!

Pin up kisan jälki tunnelmat voit lukea täältä

Kuva: Kimmon Galleria

Kuvaus viikonloppu!!!

Jess!!! Synkistelyn jälkeen vähän positiivista energiaa. Meinaan tyttö energiaa. Meillä oli aivan mahtava kuvaus viikonloppu Meidän tyttö porukan kanssa. Vaikkakin viikonloppuun mahtui paljon väsymystä, uupumusta ja kipua niin loppu peleissä meillä oli hauskaa.

Kuvia kertyi kameraan enemmän kuin laki sallii. Kuvaus paikat sijaitsivat säkylässä ja loimaalla. Ja tässä ajattelin näyttää tunnelmia kulisseista ja fiiliksiä takahuoneesta. Ensinmäiseltä kuvauspäivältä elikkä lauantailta ei ole hirveästi kuvia. Mutta muutama julkaisu kelpoinen vissiin löytyy.

vas. Jenni, Satu ja Susanna

Susanna ja Reetta

Tässä meidän super mamma ennen kuvauksia vaate röykkiön kimpussa

Hanna ja Kati

Toisena kuvaus päivänä kameraan eksyi hirmuisesti kuvia. 170 kpl ja näistä olen kerännyt teille muutamia tilanne kuvia.

Satu avustaa minua hylkeilemään nokkapellille. On muuten vaikea homma korkkareiden ja naarmuttavien nappien kanssa xD

Koska meiltä ei lopu huumori niin
välillä rakastella lekaa (Jenni)

Fiksut pärjää aina.... ihmetellään mutta mitä ....

Mamma näyttää mallia ja muut tottelee ???

Mä oon niin pihalla!!!

omg (tilanne) 

Eväs hetki

Viikonlopun päätyttyä takki oli aika tyhjä. Hyvällä mielellä jään odottamaan loppu tulosta. Olen onnellinen että meidän tyttö porukassa ollaan todellakin läheisiä ja meillä on aina hauskaa mitä tahansa me tehdäänkin yhdessä. Kiitos paljon taas kerran koko porukalle. Mä niin tarviin teitä!!!

Loppuun laitan muutaman auton joka kuvauksissa sai osansa. Lopullisista oikeista kuvista teen erikseen postauksen kun vain kuvat saan haltuuni,

RockMama RockaBellas <3

Syysmasennuksen iloja ....

Vierähtänyt hetki siitä kun olen viimeksi kirjoitellut tänne. Kiirettä pitää kun molemmista hihoista vedetään joka suuntaan. Huomaan erittäin hyvin tämän syksyn pimeyden tuoman alakuloisuuden. Väsyttää enemmän kuin kesällä. Myös ajatukset on aivan sekaisin ja paljon tunteikkaammat. Itse huomaan tunteiden sekamelskan kun rupean pillittämään tv ohjelmia. Olen mietiskellyt itseäni ja omia ajatuksia.

Joskus hävettää ajatella itsestään että on erittäin vahva ihminen. Mutta myös tietää omat heikkoutensa.

Ne hetket kun tunnen itseni erittäin heikoksi, pieneksi ja mitätömäksi tajuan etten olekaan niin vahva kun ajattelin.

Kun huomaan etten voi surra toisen surua tai parantaa henkisiä haavoja vaikka kuinka haluaisin.
En kuitenkaan ole mikään hyvä haltia satu kirjasta joka heilauttaa taika sauvaa vaan minun on pakko todeta että olen vain ihminen. Vaikka kuinka olen riittämätön loppujen lopuksi päädyn samaan lauseeseen "olen vain ihminen"

Koska jos välillä ei ole hankalaa ei ikinä olisi helppoa ja jos olisi aina iloinen ja onnellinen niin millaiseen arkkuun haudattaisi muut tunteet. Ihminen on luotu tuntemaan erilaisia tunteita niitä on vain opittava ottamaan vastaan.

kuvaajaa: Mirva Koivula

 Ajatukseni eivät ole mitenkään iloisia ja pirteitä ajatuksia. Vaan pikemminkin kieroja ja synkkiä suorastaan mustia.

Sinusta nään lupauksia, jotka päättyy hiekkaan.
Ja otat aina enemmän kuin puolet.

Lopulta tiedät minne tämä tie päättyy.

Ajoittain kerrot elämästä, jossa olen onnellinen.

Salaa uskon saavani yksin sen kaiken.

Huudat kuinka olen solmussa.
Nauran, että jossain tästä minua kiitetään.

Eikä minusta koskaan tullut ylpeää,
mutta ehkä vähän hölmö.

Kävin yksi ilta runo palstalla ja tämä jäi mieleeni erittäin hyvin. Se kun olen lähi aikoina kuullut mitä osalle edellisistä miehistäni kuuluu olen huomannut maailman olevan erittäin pieni ja että historia toistaa itseään erittäin paljon. Osa hyviä juttuja ja osa huonoja. Mitä pidempään olen tässä synkkyydessä sitä enemmän olen itse varma siitä että naru kaulassani vain kiristyy vaikka en ole vielä solmuakaan tehnyt. Vaikka kuinka yrittää paeta entistä elämää ja vanhoja tapoja niin jotenkin vain samat kuviot toistuu. 

"Huudan kuinka olen solmussa. Nauran, että jossain tästä minua kiitetään."

"Tiedäthän kukaan ei koskaan halua suudella sinua. Peilikuvani sanoo minulle. Ja niin kuin aina, kerta toisensa jälkeen, uskon sitä." 

(Tässä on mietteeni sinä vaikeana hetkenä. Tulossa on iloisiakin postauksia. Mutta nämä hämärät ajatukseni tahdoin pitkän tauon jälkeen teille kertoa.)

Kuvia ja kuulumisia

Parin viikon hiljaisuuden jälkeen ajatelin julkaista muutaman kuvan ja vähän kuulumisia. Paljon on ollut nyt touhuamista. Viime viikonloppuna olin Hämeenlinnassa Mad sinin keikalla. Meininki oli taas niin katossa ja voih sitä seuraavan päivän niska hartia särkyä kun siellä lavan edessä tuli riehuttua.

Keikalle lähdettiin totta kai kynähameessa ja pinkissä!!!!

Kuvan ilme kertoo kaiken.

Edellis viikonloppuna meillä opi ihana piknikki.  Oltiin viettämässä päiväää kavereiden kanssa Jokioisten kartanon puutarhassa. Todelakin saatin kaunis päivä ja paljon ihania kuvia tuli otettua.

Tässä on kuvia piknikistä ja meidän söpöistä eväistä...

Tässä näkyy minun piknikki asu myöskin. Asusta on tulossa parempia kuvia ;)

Kävimme myös piipahtamassa Jokioisten Englatilaisessa teehuoneessa. Tee oli hyvää ja leivonaiset vielä parempia!!! NAM! Oikein herkuttelu päivä siiis suorastaan sanoen.

Suurin osa kuvista on otettu puhelimella joten keikan kuvatkin rajoittuu tuohon bassoon mutta ajattelin vielä tähän loppuun pistää epämääräisen kasan viime aikojen asukuvat. Syksy tulee kovaa vauhtia mutta vielä on aikaa pukeutua mekkoihin ja hameisiin.

Eli tällainen sekalainen seurakunta tällä kertaa jos vaikka seuraavaksi tekisi jonkun bostauksen jossa olisi jotain järkeäkin xD

Koulutus ohi on!!!

Jes!!! Viimeinkin olen saavuttanut taas tavoteitani. Koulutus loppui juuri ja sain todistuksen siitä. Tämän lisäksi olen töissä samassa paikassa missä suoritin työssäoppimiseni.


Kun haimme todistukset perjantaina ohjaaja lämäytti pullon pöytään.

Kun kaikki koulu asiat oli hoidettu päätimme tyttöjen kanssa lähteä terassille kulutuksen päätymisen kunniaksi. Tästähän ei voinut seurata mitään hyvää. No loppujen lopuksi löysin itseni cruisailemassa uuden tuttavuuteni Jenni kanssa Salon keskustassa.

Tässä on muutama poseeraus kuva hienon cruisailu auton vieressä. Ekassa kuvassa Jenni ja minä, toisessa taas vain minä ihan ite!!

No ilta päätyikin sitten mukavaan jutusteluun ja paljuiluun Jennin luona. Oli aivan mahtavaa päästä viettään sellaista tyttö aikaa välillä. Tämä pitää ottaa uusiksi vielä!!!

Minulle on tapahtunut viime aikoina niin paljona kaikkea jännää etten voi itsekään uskoa. Kai sitä tapahtuu kun uskaltaa vain rohkeasti lähteä mukaan juttuihin ja poistua omalta mukavuus alueeltaan. Taas minulla on se ihana tunne että olen elossa ja elän elämäni tärkeintä aikaa.

Kuvauspäivän satoa

Meillä oli kuvaukset edellis viikonloppuna. Kuvauksissa oli tarkoitus kuvata vain asentoja ja kuunnella hieman mihin se oma kroppa taipuu. Tosin minä olen kuin rautakanki. Odotan innolla että syyslukukauden harrastukset alkaa että saan jäseneni vetreiksi. Mutta kyllä sieltä muutama hyväkin kuva saatiin aikaiseksi. Minusta nämä ovat parhaimpia kuvia mitä minusta on otettu.
Kuvaaja: Tuukka Pajuniemi

Ilmeet ei velä välttämättä ole parhaat mahdolliset joka kuvassa mutta harjoitus tekee mestarin. Oma suosikki on tuo toiseksi alin jossa makaan mahallani. Kertokaahan mistä kuvasta pidätte eniten? 

Pin up kisa + mietteet

Lauantaina osallistuin  Forssan paikallisessa pubissa (pub hukka) järjestettäviin pin up kilpailuihin. Jo hakemusta tekiessäni ajattelin etten voi päästä joukkoon. Minä halusin kokeilla onneani.
 Ja siltä se vastaus tuli viikkoa ennen kisoja!!! Apua!!! Oikeesti!!! Ei kaih!!! Olivat ensinmäiset ajatukset asiasta ja olin varma että viesti oli tullut väärälle henkilölle. Mutta seuraavan viestin saatuani en voinut olla enään sitä mieltä. Silloin alkoi se jännitys. Paniikki!!! Epätoivo!!!!

Perjantaina mä ressasin ihan kaikkea! Mikään ei onnistunut. Ja perjantai iltana nukkumaan mennessä olin vieläkin epävarma koko kisasta mutta päätin että avoimin mielin lähden hakemaan uusia kokemuksia.

Ja kun koitti tämä odotettu hetki lauantai iltana ja piti esiintyä muiden jo hieman kokeneempien tyttöjen kanssa ainoat ajatukseni oli älä kompastu koroilla ja hymyile, hymyile hymyile!!! Loppujen lopuksi olen todella tyytyväinen iltaan. Kanssa kilpailija ja järjestäjät olivat mahtavia.

Tässä on taas minun esittely vuoroni

minulla ei ole kuvaa jossa näkyisi kaikki 8 kilpailijaa mutta tässä osa

Tässä poseeraa illan voittaja! Satulla on asennetta!!!

Minä tein sen!Siis minä? Se tyttö koulussa jota kiusattiin, nimiteltiin ja syrjittiin. Se tyttö teini iän alku vaiheilla joka oli mieluummin hiljaa kun avasi suunsa. Se tyttö joka olisi minä hetkenä vaan kadota maan päältä jos vain olisi ollut mahdollista.

Taas pitkän ajan jälkeen tunnen olevani elossa. Tunnen olevani nainen. Onnellinen!!! Tunnen olevani onnellisempi kuin pitkään aikaan. Koska minä tein sen voitin taas kerran omat negatiiviset ajatukset enkä tällä kertaa kuunnellut muiden puheita vaan päätin aivan itse.

Tämä kisa merkitsi minulle todella paljon. Enemmän kuin itse ajattelin. Alkuviikon ajatukseni on pyörineet todella villisti ympyrää. Mikä minä olen, mikä minusta piti tulla, mihin olen menossa ja missä olen nyt. 

Nyt tiedän että olen yhtä kokemusta rikkaampi ja henkisesti paljon vahvempi. Vaikka luulin jo kulkeneeni oikeaa tietä niin huomasin että kuljinkin polkua tien vieressä vieläkin etsien itseäni ja asennettani. Tällä hetkellä minulla on kuitenkin hyvä tunne siitä että oikeaan suuntaan kuljen.